Hylky ja sen ympäristö

Sijainti ja ympäristö

Hylky sijaitsee tuulille alttiissa paikassa ulkosaaristossa, avomeren äärellä, matalikkojen reunustamassa pienessä syvänteessä. Alueen merenpohjan muodostaa paksu liejusavi/savi kerrostuma, jonka pintaosa on hiekkaa. Syvyys hylyn sijaintipaikalla on 41 metriä, joten lämpötila pohjassa on jatkuvasti alhainen. Itämeren altaan reunalla esiintyy voimakkaita virtauksia ja oletettavasti muutokset Itämeren hydrografiassa tuntuvat siellä heti. Tarkkoja olosuhteita ei toistaiseksi vielä tunneta, mutta MoSS -projektin yhtenä tavoitteena on kehittää ja parantaa hylkyjen ympäristöolojen kartoittamiseen ja kunnon seurantaan liittyviä menetelmiä. Vrouw Maria -hylyllä selvitetään hylyn ympäristön vallitsevat olot, niiden vaihtelut ja vaihteluiden vaikutukset itse hylkyyn. Tämä on osa hylyn suojelua, jonka avulla kehitetään erilaisia malleja yleisesti hylkyjen suojeluun.

Hylyn suoja-alue

Vesialueen omistaja Metsähallitus ja vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä vastaava Museovirasto ovat toukokuussa 2000 sopineet Vrouw Maria -hylyn suoja-alueen rajoista. Suoja-alue on ympyrän muotoinen ja sen halkaisija on 1500 metriä. Sen sisäpuolella ovat kiellettyjä alusten ankkuroiminen ja sukeltaminen, elleivät ne liity vaarassa olevan aluksen meripelastustoimintaan tai Museoviraston ohjaamaan tutkimustoimintaan. Aluetta valvoo merivartiosto.

Vrouw Maria -hylyn kunto: tutkimuksen mahdollisuudet

Hylky on noin 26 metriä pitkä ja seitsemän metriä leveä. Se on asettunut kölilleen pohjaan ja on kallistunut styyrpuurin puolelle. Hylyn pystyssä olevat alamastot nousevat noin 22 - 24 metrin syvyyteen. Mastot ovat olleet kolmiosaisia ja niiden ylimmät kappaleet ovat säilyneet hylyn styyrpuurin puolella pohjalla. Samalla alueella on myös ankkuri, jonka toinen haara on kaivautunut kokonaan pohjan sisään, mikä paljastaa hylyn lepäävän alkuperäisellä haaksirikkopaikalla. Toinen laivan ankkureista roikkuu edelleen paikoillaan paarpuurin parraslaidalla.

Hylyn runko antaa yleisvaikutelman hyvästä kunnosta, vain haaksirikon vauriot ja pelastustoimet näkyvät perän alueella vaurioituneina kohtina, sillä peräsin ja peräpeili puuttuvat kokonaan. Vrouw Maria on aluksena ollut myös koristeellinen, sillä hylyssä on näkyvillä runsaasti erilaisia puukaiverruksia. Viisimetrinen peräsinpinna on osittain poikittain peräkannen päällä hylyn styyrpuurin puolella.

Kannella lojuvat osat ovat uppoamisen yhteydessä irronneita rakenneosia sekä takilan kappaleita, jotka ovat ajan kuluessa romahtaneet alas. Kansitasossa on runsaasti erilaisia rakenneosia, joiden seassa ovat myös kansihytin jäännökset. Ankkuripeli on ehjä ja sen tukissa on vielä kiinni yksi vääntökanki. Molemmat laivapumput ovat edelleen pystyssä, toisessa on männän varsi vielä tallella.

Vrouw Maria oli kauppalaiva, joka purjehti yhtäjaksoisesti merellä useita päiviä. Kauppalaivoihin oli tärkeää saada mahdollisimman paljon lastitilaa, mutta pitkiä aikoja merellä olleeseen alukseen täytyi saada asuintilaa myös miehistölle. Hylyn sisäosissa on erotettavissa keulassa sijainneet miehistön tilat, lastiruuma ja perähytti. Laivan keittiön sijainnin voi päätellä ankkuripelin etupuolella kansitasoon ulottuvasta piipun hormista. Kesällä 2001 havaitun kansi-rakennelman merkitystä ei ole vielä selvitetty. Takilasta tippuneet osat ovat vaurioittaneet kansihyttiä niin, ettei siitä ole kuin yksi nurkkatuki pystyssä.

Hylyn ehjä rakenne antaa silti ainutlaatuisen mahdollisuuden selvittää 1700-luvun lopun snau -laivan ominaisuuksia, jotka liittyvät yhtä lailla lastaukseen ja tavarankuljetukseen kuin aluksen purjehdusominaisuuksiin. Vrouw Marian avulla saadaan tietoa myös laivanrakennuksesta, joka oli merkityksellinen tuotantoala. Laivan-rakennuksen raaka-aineiden hankinnan turvaaminen oli sekä taloudellisesti että valtapoliittisesti tärkeää.

Lasti ja muu esineistö

Vrouw Marian ruumassa on säilynyt läpileikkaus 1770-luvun eurooppalaisesta yhteiskunnasta. Se kertoo useiden ihmisryhmien toiminnasta: eri maiden tavarantoimittajista, Amsterdamin lastaajista, pelastustoimia tehneistä Nauvon saaristolaisista ja Turun porvareista. Pelastetun tavaran osalta linkki ylsi aina Pietariin asti. Matkan aikana ketjuun osallistui Tanskan Juutinrauman tullin henkilökunta ja luonnollisesti Vrouw Marian miehistö.

Vrouw Marian lastiruumaan ei sukeltaja mahdu tekemään kuvausta itselleen ja hylylle turvallisella tavalla, joten pienikokoinen robottikamera on sisäosien kartoitukseen soveltuva laite. Tekniikasta huolimatta sisätilojen tarkastelu on vaikeaa, koska ahtaissa tiloissa kevyt sedimenttikerros peittää tasaisena mattona koko tarkasteltavan alueen. Jotakin voi silti tunnistaa sedimenttikerroksen alta: pakkauslaatikoita, joista osassa on vielä kansi paikoillaan, pehmeän näköistä mattoa - ehkäpä kangasta, sinkkiharkkoja ja selvimpänä lastin pinnalla erottuu tuhansien liitupiippujen muodostama lähes yhtenäinen kerros.

Sukeltajat nostivat hylystä löytökesänä Suomen merimuseon tutkijan valvonnassa kuusi esinettä. Savipullo, lyijysinetti, metalliharkko ja kolme liitupiippua sijaitsivat aluksen kannella tai ruuman yläosassa. Nämä ovat toistaiseksi ainoat hylystä nostetut esineet.

Savipullo on suolalasitteinen seltteripullo, joka on valmistettu Trierin vaali-ruhtinaalle. Vaaliruhtinaan terveyslähteestä on pullotettu terveys- eli kivennäisvettä. Pullon muodon ja siinä olevan leiman perusteella se on voitu ajoittaa 1760-luvulle.

Nostettujen liitupiipujen alkuperä on piipuissa olevien leimausten ja pesänmuodon perusteella pystytty selvittämään. Piippujen malli edustaa hollantilaisen savipiipun muodon kehityksen "huippua" joka oli käytössä pitkään vuosien 1740-1840 välillä. Piiput valmistettiin Hollannissa Goudan alueella, ne tehtiin muottien avulla valkoisesta savesta.

Nostetun harkon on metallianalyysissä todettu olevan sinkkiä. Tulos vastaa hyvin Juutinrauman tullitilien tietoa Vrouw Marian lastista, joiden mukaan aluksessa oli sinkkiä yli 6500 kiloa. Sinkkiä on käytetty mm. messingin raaka-aineena.

Lyijysinetissä olevien, osin kuluneiden tekstien perusteella se on todennäköisimmin ollut kiinni Hollannin Leidenissa valmistetussa kangaspakassa. Leiden oli vielä 1700-luvulla tärkeä Euroopan kangasteollisuuden keskus. Vrouw Mariassa oli lastina hollantilaisia kankaita, joita onnistuttiin haaksirikon jälkeen pelastamaan runsaasti. Sinetti on tuolloin saattanut irrota jostakin kangaspakasta.