Arkeologisia tietoja

Näiden varovaisten tutkimusten perusteella BZN 10 -hylystä tiedetään seuraavaa: Hylky on 40 x 20 metrin kokoisella alueella, ja itse aluksen on täytynyt olla noin 40 metrin pituinen. Hylyn tyyrpuurin puoleinen, lähes ehjä sivu on kokonaan näkyvissä keulasta perään. Jopa parraslaidasta on osia jäljellä. Lähellä keulaa on miehen päätä esittävä koriste, joka on säilynyt erittäin hyvin. Aluksessa on kaksi kantta, ja ketka eli kannen koveruus pitkittäissuunnassa on huomattava. Aluksen uuni on hyvin lähellä keulaa. Uuni ei ole säilynyt ehjänä, mutta se on luultavasti yhä alkuperäisellä paikallaan. Laivasta on lisäksi säilynyt paljon takilan osia, kuten köysiä ja pylpyröitä.

Alus on siitä erikoinen, että sen rakentamisessa on käytetty valtava määrä mäntypuuta (Pinus sylvestris). Osa peräpään ulkolaudoituksesta, kaarista, vuorauksesta ja välilaipioista kuten myös kansipalkit ja vaakapolvet on tehty männystä. Koska mäntyä on käytetty näin paljon, alusta ei todennäköisesti ole rakennettu Hollannissa. Koska mäntypuuta on runsaasti eikä hyvin säilynyttä tammipuuta ollut saatavilla, puulustoajoitus tehtiin kansilankuista otettujen mäntypuunäytteiden avulla. Näytteiden avulla tehtiin kaksi eri tutkimusta, ja niiden post quem -päiväykset olivat "jälkeen vuoden 1645" ja "jälkeen vuoden 1646"⁴. Puu on peräisin Pohjois-Saksasta.

Toisen kannen yläpuolella, ulkolaudoituksen ulkopuolella lähellä aluksen perää on rakennelma, joka lienee eräänlainen ilmastointilaite (kuva 5)⁵. Vastaavista laitteista on mainintoja historiallisissa kirjoituksissa, mutta yhdestäkään hylystä ei ole koskaan aiemmin löydetty sellaista.

4. Silloin kun ei ole käytettävissä kaarnaa, voidaan määrittää vain puun kaatovuoden takaraja. Näytteen analysoi RING.

5. Manders ja van Vliet.