Hylkyjen kuntokehityksen seuranta

Moss-projektissa on kolme teemaa, ja hylkyjen kuntokehityksen seuranta on niistä ensimmäinen. Vuoden 2002 toukokuussa kolmelle projektin hylylle eli Vrouw Marialle Suomessa, Darsser Koggille Saksassa ja Burgzand Noord 10:lle Hollannissa laaditaan kuntokehityksen seurantasuunnitelma. Tarkoituksena on seurata veden alla oleviin arkeologisiin kohteisiin vaikuttavia ympäristömuuttujia. Nämä muuttujat ovat usein uhka hylkykohteen säilymiselle. MoSS-projektissa pyritäänkin löytämään ja analysoimaan mahdolliset vaaratekijät niin, että niiden avulla onnistuttaisiin kehittämään toimivia ja kenties aivan uusiakin keinoja hylkyjen yleisen kuntokehityksen seuraamiseksi. Olennaisimpia tehtäviä on tutkia hylkyjä ympäröivän veden virtauksia ja muita liikkeitä sekä analysoida kohteilla olevan arkeologisen aineiston peittävää sedimenttiä eli veden mukana kulkeutuneiden ainesten muodostamaa kerrostumaa.

Hylkyjen tutkimuksissa käytetään ennen kaikkea kemian, fysiikan ja biologian tutkimusmenetelmiä. Biologian menetelmiä käytetään esimerkiksi silloin kun tutkitaan erilaisten bakteerien ja sienien vaikutusta ja puuta syövien eläinten sekä ihmisen toiminnan aikaansaamia muutoksia. Kemiallisia tutkimusmenetelmiä tarvitaan puolestaan veden laadun ja sedimentin ominaisuuksien selvittämiseen. Fysiikan menetelmiä käytetään avuksi muun muassa sedimentin, veden liikkeiden sekä hylyn puuosien ja esineistön tutkimisessa. Niin monella hylyllä kuin mahdollista pyritään lisäksi analysoimaan kohteen vedenalainen topografia.

Moss-projektissa hylkyjen kuntokehitystä seurataan siis kolmella hylyllä. Projektin aikana tämä seuranta kestää puolitoista vuotta. Kuhunkin hylkyyn asetetaan puunäytteitä, jotka käsitellään eri tavoin ja jotka jätetään hylkyyn eripituisiksi ajoiksi. Jokaista näytettä on kaksi samanlaista kappaletta. Yhdet näytteet ovat hylyssä 3 kk:n ajan, toiset yhden vuoden, ja loput 2, 3, 5, 10 ja 50 vuoden ajan. Näytteet ovat puupalikoita, joista osa on arkeologista löytömateriaalia olevaa vettynyttä tammea ja osa puolestaan tuoretta mäntyä tai tammea. Näytepalikat sijoitetaan kohteelle erityyppisiin olosuhteisiin.

1. Osa puunäytteistä pannaan verkkoihin, jotka pannaan valmiiksi rei'itettyihin putkiin. Sekä putkissa että verkoissa on nimilaput, joissa kerrotaan hylkykohteen nimi, puutyyppi, putken numero ja seuranta-ajan pituus. Lopuksi putket työnnetään noin puolen metrin syvyyteen merenpohjaan.
2. Osa näytteistä asetetaan metallikehikkoon, joka puolestaan kiinnitetään merenpohjan päälle niin, että näytteet ovat merivedessä (mutta eivät merenpohjassa).
3. Osa näytteistä kiedotaan Terram-nimiseen geotekstiiliin. Tätä erikoiskangasta valmistetaan eri paksuuksin, ja tässä tutkimuksessa käytetään neljää eri vahvuutta (500, 1000, 2000 ja 4000). Terramia käytetään yleisesti suojaamaan vedessä olevia arkeologisia kohteita eroosiolta ja biologiselta rasitukselta, ja MoSS-projektissa päästään nyt selvittämään, kuinka tehokkaan suojan Terram antaa puuta tuhoavia eliötä vastaan.
4. Projektissa testataan myös Shirley-nimistä kangasta, jota käytetään yleisesti silloin kun halutaan selvittää selluloosan aktiivisuutta. Tätä selluloosapohjaista kangasta viedään jokaiselle hylkykohteelle.

Jokainen puunäyte punnitaan ennen hylylle viemistä ja myös sen jälkeen kun se haetaan hylyltä pois. Näytteiden analysoimisessa huomioidaan myös vuodenaikojen vaihtelusta johtuvat muutokset.

Kuntokehityksen seurannassa käytetään lisäksi erilaisia tallentavia mittalaitteita, joiden avulla tutkitaan kunkin hylkykohteen veden ja sedimentin fysikaalisia ominaisuuksia. Näin kerätään tietoja esimerkiksi lämpötilasta, suolapitoisuudesta, sameudesta, sedimentin happamuudesta ja Redox-potentiaalista. Redox-potentiaali on aineen hapettumis- tai pelkistymistaipumuksen mitta.

Hylkyjen kuntokehityksen seurantaa johtaa MoSS-projektissa The Mary Rose Archaeological Services Ltd, joka on arkeologinen tutkimuskeskus Portsmouthissa Isossa-Britanniassa. Tutkimuskeskus huolehtii myös kerättyjen tietojen tallentamisesta, niiden tulkitsemisesta ja tuloksista tiedottamisesta. Myös Tanskan Kansallismuseo on aktiivisesti mukana hylkyjen kuntokehityksen seuraamisessa.